Mitä peruskoulun STEAM oikeasti on?

STEAM-kasvatus käyttää luonnontieteitä, tekniikkaa, taidetta ja kädentaitoja lähestymistapoina oppilaiden itseohjautuvuuden, vuorovaikutustaitojen ja kriittisen ajattelun opettamiseen. Tavoitteena on kasvattaa sinnikkäitä, vastuuntuntoisia, yhteistyökykyisiä ja rohkeita ongelmanratkaisijoita. 

Oulussa kehitteillä olevan peruskoulun STEAM-opinpolun neljä osa-aluetta ovat askartelu ja rakentelu, tutkiminen ja innovointi, koodaus ja ohjelmointi sekä digitaalinen valmistaminen. Näistä teemoista ja niihin liittyvästä pedagogiikasta järjestettiin “Digitaalinen valmistaminen kouluissa” -koulutus kahdelletoista peruskoulun opettajalle Oulun yliopiston FabLabissä lukuvuonna 2018-2019.

Kouluttajat Kati Pitkänen ja Ivan Sanchez Milara johdattelivat meitä opettajia kuuden koulutuspäivän aikana 2D- ja 3D-suunnitteluun, elektroniikkaan ja ohjelmointiin. Digitaalisen valmistamisen prosesseista opettelimme vinyyli- ja laserleikkausta sekä 3D-tulostamista. Tekniikoiden ohella vähintään yhtä merkittävä osuus koulutuksesta oli kuitenkin maker-kulttuuriin perehtyminen ja opettajuuden muutoksen omakohtainen kokemus. Meistä siis koulutettiin luovaa suunnittelu-, valmistus- ja ongelmanratkaisutyötä ohjaavia STEAM-opettajia.

Mistä tällaisen myyttisen STEAM-opettajan sitten tunnistaa? STEAM-opettajan työkalupakista löytyy viivain, sakset ja maalarinteippi, ehkä myös yleismittari. Hänen läppärinsä tehtäväpalkissa on auki ohjelmat 3D-suunnitteluun ja vektorointiin. Todennäköisesti STEAM-opettajan tavoittaa jostain 3D-tulostimen ja laserleikkurin väliltä, tai jakamassa projekti-ideaansa kollegalle. Suuren osan ajastaan hän kuitenkin esittää oppilailleen oppimista ruokkivia kysymyksiä: “Miten sinä ratkaisisit tämän ongelman? Olisiko joku muu kiinnitysmenetelmä pitänyt tämän telineen paremmin seinällä? Mitähän fysiikan lakia tämän sinun kastelupumppuviritelmäsi olisi pitänyt noudattaa?”  

STEAM-opettajia on kuitenkin aivan yhtä monenlaisia kuin meitä opettajia ylipäätään. Oulun kaupungin STEAM-hankkeen ensimmäisen vaiheen koulutuksiin osallistui mm. luokanopettajia, käsityönopettajia, luonnontieteiden opettajia ja TVT-opettajia. Opettajien taitotaso lähtötilanteessa oli vaihteleva ja osa opeteltavista asioista oli kaikille uusia. Keskeistä koulutuksessa oli uuden kokeileminen ja sen jälkeen opitun taidon testaaminen omassa opetuksessa. Tavoitteena oli tunne siitä, että uskaltaa ottaa uuden tekniikan opetusvalikoimaan, vaikka ei osaakaan sitä täydellisesti.

Mitä STEAM-opettaminen ja opinpolku valmistuttuaan sitten tuo koulujen arkeen? Ainakin mahdollisuuksia opettajien väliseen yhteistyöhön ja työkaluja monialaisten oppimiskokonaisuuksien muodostamiseen. Monilla kouluilla on jo rakennettu kaikkien käytössä olevia tiloja rakenteluun ja valmistamiseen. Erityisopetuksen näkökulmasta näen tämän yhtenä mahdollisuutena tarjota onnistumisen kokemuksia niille, joiden vahvuudet eivät näy koevastauksissa. 

Koulutukseen osallistunut käsityönopettaja Riina Piipponen ei tunnista esiinnoussutta uhkakuvaa siitä, että STEAM:n myötä kaikista opettajista tulee käsityönopettajia. Hän kokee, että luovuuden ja käsillä tekemisen löytäminen ruokkii kiinnostusta käsitöihin muutenkin. Itse yläkoulun opettajana ajattelen, että samalla tavalla, kuten kaikki peruskoulun opettajat ovat vastuussa äidinkielen sekä tieto- ja viestintäteknologian taitojen opetuksesta, kaikki ovat oman työnsä puitteissa vastuussa myös kädentaitojen opetuksesta. 

Ja vielä se vastaus otsikon kysymykseen: minulle peruskoulun STEAM-opetus on nykymaailmassa vaadittavien arkisten ongelmaratkaisu- ja yhteistyötaitojen opettamista. STEAM on monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa oppii oppiainesisältöjen lisäksi laaja-alaisia taitoja. STEAM on sitä, että oppilaat oppivat oma-aloitteisesti etsimään tietoa, suunnittelemaan, valmistamaan ja oppimaan tekemästään – yhdessä.